Z

Zone, vyöhyke

Namibiassa on viime viikkoina satanut paljon, ja samalla me täällä Suomessa kärvistellään ennätyspakkasissa.

Aikavyöhykkeen eteläisellä puoliskolla Windhoekin tietämillä ukkostaa 30 asteen lämpötilassa. Oulussa mittari näytti viime viikolla -34 astetta. Samalla aikavyöhykkeellä sattuu ja tapahtuu paljon.

Viiden viikon Suomessa olon jälkeen voi rehellisesti sanoa, että tuntuu ihan hyvältä. Ei se elämä niin hurjan kummallista tällä pohjoisellakaan vyöhykkeellä ole.

Aloitin blogini sivuamalla käsitettä Afrikka siihen liittyvine yleistyksineen niin hyvässä kuin huonossa. Kuten ystäväni Kapuściński on todennut, Afrikkaa ei ole olemassa kuin maantieteellisenä nimenä. Mielikuvissa se toki elää sitkeän yksioikoisena.

Joulun alla keskustelin Kapkaupungin Ritz-hotellin baarissa (wo-hoo, kuulostaapa hienolta) ruotsalaisen matkanjärjestäjän kanssa, joka pyörittää pohjoismaiden suurinta matkatoimistoa. Hän hämmästeli suomalaisten innottomuutta matkustaa Afrikan maihin. Ruotsalaisia reissaa vuosittain tälle maailman toiseksi suurimmalle mantereelle kuulemma 20 000 sierainparia – suomalaisia vain parisen sataa.

Pohdiskelin siinä keskustellessamme suomalaisten turvavyöhykettä. Totesin, että ehkä me suomalaiset haluamme helppoutta, turvallisuutta ja edullisuutta matkustamiseen. Niitä määritelmiä ei Afrikan maihin yleensä tavata liittää.

Tartuin äsken kirjahyllyssä pitkää yksineloa viettäneeseen Savannin sankarit -teokseen, joka kertoo kahden suomalaisen lähetystyöntekijänaisen 20-vuotisesta urasta Pohjois-Keniassa. Suora lainaus johdantoluvusta kertoo: ”Itäisen Afrikan karu erämaa on paikka, jonne moni suomalainen haluaisi eksoottiselle lomalle, mutta jossa hyvin harva haluaisi pysyvästi asua ja työskennellä”.

Melkoista maalailua, jossa saattaa olla tippa totuutta. Ehkä se muutama hassu suomalainen mielellään suuntaakin Keniaan, jos rohkenee Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan matkustaa.

En ole koskaan varsinaisesti lomaillut Afrikan maissa, joten voin puhua vain arjen puolesta. Ei se siellä eteläisilläkään vyöhykkeillä sen kummallisempaa ole.

Ja nyt voin paeta tätä Suomen arkea oman turvallisuusvyöhykkeeni ulkopuolelle, gradun pariin. Aiheena on se toinen A, kuten aiemmin on jo käynyt ilmi. Näin ollen blogin ympyrä sulkeutuu yhden jos toisenkin A:n kautta takaisin lähtöasetelmiin.

Ayoba! Seuraavan kerran jostain muualta.