X

Xtreme, äärimmäisyys.

Elämää ääripäästä toiseen. Viikko Suomen eloa on takana, ja se tuntuu jo mielessä ja ruumiissa. Muutto maailman toisesta ääripäästä toiseen ei ole helppoa.

Muutos jo maantieteellisesti on aika suuri. Kuumasta ja kuivasta Namibiasta on matkaa kylmään pohjolaan reilu 9 000 kilometriä. Tätä nykyä, kuntaliitoksen myötä, Oulun korkein kohta on 135 metriä (kertoo wiki), kun Windhoek sijaitsee 1 700 metrin korkeudessa merenpinnasta.

Ja entäpä henkinen pudotus?

Viimeiset hetket Namibiassa olivat täynnä kaikkea, mitä yhteen pieneen elämään voi mahtua.

Vauhdilla asiat etenevät myös Suomessa. Kohta pitäisi valmistua, palata työelämään, suunnitella tulevaisuutta muutaman vuoden tähtäimellä ja muistaa välillä keskittyä itseensä.

Monet ovat kyselleet, miten Namibia vaikutti maailmannäkemykseeni. En ole oikein osannut vastata. Äärimmäistä köyhyyttä ja rikkautta tuli tietenkin taas nähtyä, ja molemmista siivuista olen kokemuksia mukaani napannut. Myös äärimmäisiä ilmasto-olosuhteita sain kokea: raekuuro kuumana kesäiltana, kuivat hiekkadyynit, jääkylmä valtameri, ohut vuoristoilma.

Ja yllätys yllätys. Yksi äärimmäisen huipuimmista kokemuksista oli mönkkäriajelu dyyneillä. Kiitos siitä kuuluu hääparille. En olisi uskonut, että joku moottorivehje voi niin innostaa, mutta vähänpä itseäni tunsin. Ehkä sitä ei ihan extreme-kokemukseksi voi nimittää, mutta ainakin tunneskaalalla menin ääripäästä toiseen. Aluksi pelotti ja jännitti, puolivälissä matkaa hurrattiin kyytiläisen kanssa, kun onnistuttiin tulemaan jyrkkä hiekkamäki alas. Ja lopulta iski valtava vapauden tunne.

Kiitos H:lle, että luotti ajokykyyni. Itse en ehkä olisi luottanut.