Mombasaan tullessa odotuksena oli myös tuntea se kuuluisa kuuma ja kostea ilma. Aamukuudelta kosteutta oli, mutta kuumuus puuttui. Ei sitä vieläkään ole tullut. On ollut helppo hengittää.
Rakkaan Suomi-pariskunnan luona on muutenkin helppoa olla. Namibiassa samaisen pariskunnan (ja kahden koiran) kodista ehti jo muotoutua minulle rannikon turvapaikka, jonne aina mielelläni laskeuduin kuumasta sisämaasta.
Uusi Kenian koti on ottanut meidät vähintään yhtä avosylin vastaan. Menossa mukana on tällä kertaa neljä koiraa ja pihasauna. Helppoa ei tosin rakkaiden asettuminen tänne ole ollut. Siksi tuntuu hassulta kirjoittaa helppoudesta, joskin vasta yhden vuorokauden kokemuksella.
Mutta ehkä helppoa oloa luo myös tunne siitä, että tämä manner on jälleen jalkojeni alla ja ärrät surahtelevat englannissa niin tuttavallisella tavalla.
Ja juuri kun kirjoitin tuon virkkeen, naapurin aidan takaa pilkistivät uteliaan pikkutytön kasvot:
”Helloooo, hau aarrr juu?”
”Good, good, thanks. And you?”
”Verrri good”
On mukavaa palata syksyllä Suomeen ja hämmentää arkea höpöttämällä tuntemattomille. Se juttelun helppous jää jotenkin päälle. On helpompaa, kun on helppoa. Turha tehdä asioista liian vaikeita. Turha vääntää. Turha pakottaa.
Kyl se siitä.
Kuvissa Aku, Hilda, Martti ja toipilaana Nalle.
kuumeisesti odottelen jo seuraavaa postausta! Missä sitä mennään ja miten?
VastaaPoistaKesti hetken aikaa löytää tämä blogi, sillä olin hukannut linkin. Ihanaa kuitenkin päästä taas lukemaan Afrikka-kuulumisia.
VastaaPoistaKauniista kuvista välittyy sama tunnelma kuin tekstistäkin: on niin levollista ja helppoa. Koti on siellä missä sydän on. Joillekin meistä on suotu onni tuntea olevansa kotonaan, vaikka olisikin jossain jossain kaukana.
hyva, etta loytyi. tervatuloa mukaan taas! talla kertaa kotiutuminen tapahtuu ilman aan ja oon pisteita, muutamalla shuhahtavalla assalla ja nasaalimongerruksella maustettuna mosambikissa. kaikki kymmenen osaamaani portugalin sanaa ovat kovassa kaytossa. niista saa onneksi monta yhdistelmaa.
VastaaPoista