C

Cape Town in my mind. Mother city vetää puoleensa. On ikävä sinne nyt, kun on jo niin lähellä. Matkaa täältä Kappiin on yli 1 000 km, mutta bussilla sen taittaa sujuvasti 20 tunnissa, jos nyt oikein muistan, omalla autolla vähän nopeammin.

Suunnittelemme kovasti, mitä tulevan Spring Breakin aikana syyskuussa tehdään – lähdetäänkö Trans Kalahari Highwayta pitkin Botswanan läpi Johannesburgiin, vai otetaanko bussi Kapkaupunkiin. Kapissa tulee todennäköisesti käytyä vielä ainakin kerran, joten kai olisi järkevämpää käyttää tuleva loma Botswanan katseluun, kulkea Mama Ramotswen jalanjäljillä? Pieni maisemanvaihto hyvässä seurassa tekisi hyvää. Yksi suunnitelma on lähteä pohjoiseen. Sinne voisi tehdä kolmen-neljän päivän (ja parin vararenkaan) reissun Etoshan luonnonpuistoon eläimiä katselemaan tai ambomaalle suomalaisten vaikutusalueelle.

Eilen yliopistolla tavattiin erään koulun rehtori, joka puhui kauniita sanoja Martti Ahtisaaresta, Namibian itsenäisyysprosessin neuvottelijasta. Olinkin odottanut, missä vaiheessa ensimmäinen Ahtisaari-keskustelu käydään. Hänen kuvaansa me törmättiin UNAMilla jo ekana päivänä, kun etsittiin oikeaa toimistoa rekisteröitymistä varten. Herra presidentin katse seurasi meitä humanistisen tiedekunnan seinältä, mutta tilanne oli sen veran tiukka, ettei ehditty käydä suurempaa kunniaa hänelle osoittamassa. Olisi kyllä mukava vierailla paikallisessa Martti Ahtisaari -koulussa. En tiedä, missä se on, mutta tapaamamme rehtori tarjoutui viemään meidät sinne.

Tänään aloitin yliopistolla myös todella mielenkiintoisen kurssin, jonka kautta pääsen pieniin paikkoihin juttukeikalle. Kurssin tarkoituksena on opettaa kirjoittamaan juttuja köyhistä ja kehittymättömistä alueista. Jutut julkaistaan paikallisissa sanomalehdissä. Toivottavasti onnistuu! Kaksi kurssia on jo pitänyt jättää kesken heti alussa, koska tunnit oli siirretty aamupäivästä iltaan. Klo 19.30–21.30 ei oikein huvita liikkua yliopistolla ja kaupungilla yksin.