E

Erinomaisia makuelämyksiä on tullut koettua. Olin ikionnellinen, kun löysin lähi-Sparista butternuttia. Sitä ei saa Suomesta tai ainakaan Oulusta. Pari vuotta sitten Stockalla oli Etelä-Afrikka-teemaviikko ja kävin hamstraamassa tuota slurps-slurps-kurpitsaa kassikaupalla. Se oli fiksua, kun meillä ei vielä ollut keittiötä ja elettiin keskellä remonttia. Soseutin ja pakastin.

Mutta mitä butternut on suomeksi? Joskus törmäsin englanninkielisessä kokkiohjelmassa käännökseen ”kevätkurpitsa”, mutta lienee kääntäjän oma keksintö. Vai tietääkö kukaan? Jonkin sortin kurpitsahan se on. Näkyy tuossa ostoskorissa taimpana.

Maanantaina järkyttävän väsyttävän päivän päätteeksi oli ihanaa kokata kämppiksen kanssa. Meillä on onneksi hyvin samanlainen maku ruuan suhteen: ruokaisia salaatteja, jyviä ja siemeniä, öljyjä, tuoreita raaka-aineita, kasviksia, oih. Keitettiin kyytipojaksi punajuurta. Lauantain Suomi-juhlista oli jäänyt lasillisen verran valkkaria pakkaseen (kiitos V), ja juuri sen tarvitsin salaattiannoksen kaveriksi.

Näin ruokateeman kunniaksi laitan kuvan yliopiston maksuttomasta aamiaisesta tännekin. Erityishuomion voisi kiinnittää sokerin määrään. Jokaiseen annokseen kuuluu 6-7 pussia. Se ei meitä haittaa, koska kumpikaan meistä ei käytä sokrua kahvissa tai teessä, joten ollaan saatu jo mellevä varasto kotiin. Tosin en ole tuon ensimmäisen kerran jälkeen käynyt enää aamiaisella. Tänään olisi ollut tarjolla maksaa.

Luultavasti palaan tähän ruokateemaan vielä myöhemmin, koska se on niin suuri osa elämää. En jaksa stressata kasvisruuan puutteesta. Muutamat ärsytykset voi korvata tekemällä kotona herkullisia juttuja. Suomi-naiset olivat kyllä siinä oikeassa, että Primin ruoka ei ole täällä yhtä hyvää kuin E-Afrikassa. Mutta no worries. Pasta Primavera con penne meni alas sujuvasti Savannah-siiderin kanssa (puspus mamma). Pinaattia on tullut tehtyä kotonakin usean kerran. Spinach and feta with black pepper – sitä ei voita kuin mummon karjalanpiirakat ja sultsinat.

Pari kertaa meidän namibialais-nicaragualainen kämppis on tehnyt pappia (pap), joka on maissijauhoista keitettävää muusia. Ehkä se eniten muistuttaa väriltään mannapuuroa ja koostumukseltaan polentaa. Melko miedon makuista, mutta sopii tosi hyvin tulisen ja mausteisen kastikkeen kanssa. Myös pinaattimuhennos sopi siihen hyvin.

Onneksi tuli syötyä ennen tätä tekstiä, muuten lähtisin iltalenkille jääkaapille. Nyt pitää sukeltaa itätuulta peiton alle piiloon. Lämmitin ei toimi, ja pöytälamppu hajosi. Edessä siis kylmä ja pimeä yö. Mutta netti toimii.


















Yliopiston maksuton aamiainen: