Q

Quality, laatu

Sitä saa Namibiassa etsiä, olipa kyse elintarvikkeista, palvelusta tai tavaroista.

Ensimmäiset viikot äimistelin ravintoloissa, miten lähes poikkeuksetta jokin meni aina pieleen. Ruokailuvälineet puuttuivat, lasi oli likainen, alkuruokaa ei koskaan tullut tai tarjoilija ei tuntenut ruokalistaa. Luulin, että karmea ravintolakohtaloni pätee vain Suomessa, mutta näytti siltä, että toin sen mukanani tänne.

Uusi vuokraemäntäni totesi eräänä iltana, että ”We Namibians are independent, but we don't have an independent mind”. Se oli todella hyvin sanottu. Olimme juuri keskustelleet tämän nykyisen kotini remontista.

Omistajapariskunta päätti uudistaa päätalon keittiöt ja samalla laittaa vuokra-asuntoja ja pintoja vähän uusiksi. Työ kesti 3 kuukautta, ja sen jälkeen heidän oli pakko sanoa työmiehille kiitos ja näkemiin.

Talossa ei kuulemma tuona aikana ollut hetken rauhaa, ja kaiken lisäksi työn jälki oli karmeaa. Eräänä päivänä vuokraemäntäni oli tullut kotiin löytääkseen peilin keskeltä keittiön lattiaa. Peili oli otettu seinältä rappauksen ajaksi pois, ja työmiehet suunnittelivat liimaavansa sen takaisin työn valmistuttua. Harmillista vain, peili oli ”unohtunut” lattialle liimoineen kaikkineen, eikä se enää irronnut kaakeleista. Sekä peili että lattia piti hajottaa.

Joskus työmiehillä meni 4 tuntia odotteluun, koska jokin tärkeä asia puuttui. Kuten tikkaat. Ja vaikka miehet jo edellisenä iltana tiesivät tekevänsä seuraavan päivän töitä katolla, kenellekään ei tullut mieleen ottaa tikkaita mukaan.

Ja entäpä vesikouruni! Hahaa. En itsekään onnistuisi tällaisessa työnjäljessä (kts. kuva alla).

Ymmärrän hyvin, mitä vuokraemäntäni sanonnalla tarkoitti. Jotta pystyy itsenäiseen työskentelyyn, täytyy olla mahdollisuus itsenäiseen ajatteluun. Sitä mahdollisuutta ei työmiehille tai vaikkapa tarjoilijoille noin vain suoda.

Monesta, etenkin nuoresta, työntekijästä huomaa, että työhön perehdyttäminen on jäänyt puolitiehen tai kokonaan tekemättä. On tosi harmillista saada ravintolassa huonoa palvelua tai ruokaa, kun tietää varsin hyvin, ettei syy ole tarjoilijan. Laatu tökkii johtoportaassa.

Eilen illalla kävimme kahden Suomi-pariskunnan kanssa tutussa ravintolassa syömässä, ja kas, ruokalistat olivat uusiutuneet. Uudistuksen myötä noin kolmannes ruokalajeista oli pudotettu listalta pois ja annoksiin lisätty noin 5 dollaria lisähintaa. Kun seurueemme jäsen tilasi drinkin, se tuotiin aiempaa pienemmässä lasissa. Olimme juuri huomauttaneet tarjoilijalle hintojen noususta, mihin hän vastasi, että nyt panostamme määrän sijasta laatuun.

Aika laaduton selitys.

Mutta toisaalta, kyllä Namibiasta laatuakin saa. Nimittäin lihassa. Sitähän alettiin maahantuoda myös Suomeen tänä syksynä. Ei siis ole legendaa, että namibialainen liha on hyvää ja laadukasta. Tosin kasvissyöjää se ei liiemmin ilahduta. Oikeastaan vaan harmittaa, että elintarvikkeita pitää roudata toiselta puolen maapalloa.

Voiko Namibiassa tuotetun lihan ostaminen olla eettisesti hyväksyttävää, ja mitä on tuotteen laatu?

Tätä pohditaan YLE:n uutisessa (jossa Namibiaan tosin viitataan sanalla Afrikka):
http://www.yle.fi/uutiset/kotimaa/2010/09/naudanfileita_tuodaan_suomeen_nyt_namibiasta_1973066.html



















Uusi kotini. Alapihalla päärakennus sekä vapaaehtoisten asunnot, mustan portin takana pikkuterassi ja pikkukotini. Punainen vesikouru kertoo rakennusmiesten työnjäljestä. Niin mihin sen veden pitikään mennä?



















Oma tupa, jossa keittiö, kylppäri ja runkopatjalla varustettu laatusänky! Kiitos laatuinsinöörin, nyt ei pöytäkään enää keiku.