P

Punainen Risti

Työnantajani jälleen kerran. Istun nyt kolmatta viikkoa Namibian Punaisen Ristin (NRCS) toimistolla. Työtahti on hieman erilainen kuin Etelä-Afrikassa: kahden ensimmäisen viikon aikana suunnittelin joulukortin.

Kolmannella viikolla pääsin onneksi viiden päivän kuvausreissulle pohjoiseen, aivan Angolan rajalle, Eenhanaan (http://en.wikipedia.org/wiki/Eenhana).

Tämä on sitä parhautta Punaisen Ristin kanssa työskennellessä. Kun pääsee kentälle näkemään, miten projektit käytännössä toimivat ja kuinka tämä maailman suurin humanitaarinen organisaatio vaikuttaa yksittäisten ihmisten elämään, tuntee ainakin tekevänsä jotakin järkevää. Vaihtoehtona olisi istua Windhoekissa, pestä pyykkiä, käydä kaupungilla käppäilemässä, ehkä mennä illalla jonnekin syömään ja tulla kotiin roikkumaan nettiin (uudessa kodissa on ilmainen langaton – jei!).

Varsinkin paikallistoimistoissa näkee, että töitä tehdään sydämellä ja sitoutuneesti. Tahti on aivan erilainen kuin kansallistoimistolla Windhoekissa. Työntekijät ovat nuoria ja innokkaita. Eikä tässä voi jättää mainitsematta, että Ohangwenan paikallistoimisto pyörii pääosin vapaaehtoisten voimin.

Kävimme reissun aikana muun muassa Oshakatissa (http://en.wikipedia.org/wiki/Oshakati) haastattelemassa vanhaa herraa, joka on tehnyt Namibian Punaiselle Ristille vapaaehtoistyötä 20 vuotta. Lisäksi autoimme International Volunteers Dayn ja World Aids Dayn mediajärjestelyissä. Niitä molempia juhlittiin tänä vuonna samana päivänä, 1. joulukuuta, ja onnistuttiin saamaan hyvää näkyvyyttä.

Kuvausolosuhteet olivat otolliset, sillä sadekauden ansiosta aurinko ei porottanut yhtä kuumana kuin yleensä ja pilvipouta antoi juuri sopivaa valoa.

Jos edellisessä tekstissä mainitsin jotain odottamisesta, niin olisi epäreilua jättää mainitsematta se nyt. Pohjoisessa elämä oli yhtä odottamista, mutta nyt se ei häirinnyt. Hitaus ja ajan maleksiminen jotenkin kuului asiaan. Yllättäen huomasin nauttivani siitä ajattomuuden tunteesta. Ja kameran kautta oli mielenkiintoista katsella tätä aikaumpiota.

Ostin muuten Enhanasta vihdoin perinteisen Oshiwambojen Onderera-hameen. Se pitäisi vielä värjätä pinkiksi, mutta jotenkin tykkään siitä sellaisenaan. Hameeseen liittyy mielenkiintoinen ilmiö: se päällä saa paljon huomiota, ja keskustelunavauksia oshiwamboksi. Nawa, nawa….ee-e.


Lisätietoa Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun yhdistysten toiminnasta kiinnostuneille:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Punaisen_Ristin_ja_Punaisen_Puolikuun_kansainv%C3%A4linen_liike


















Pyykkipäivä Eenhanassa. Sadekauden aikaan vettä on, ja paljon.



















Lehmiä, vuohia, koiria ja kanoja näkyi kaikkialla. Puskien ja ihmisten lisäksi.



















Tytöt neuvoivat tien Punaisen Ristin toimistolle Oshakatissa.


















Se tie oli mutainen.

























Hylätyssä toimistorakennuksessa haastattelimme vanhaa herraa, joka on tehnyt NRCS:lle vapaaehtoistöitä 20 vuotta.



















Oshikango sijaitsee 7 kilometrin päässä Angolan rajalta. Se oli likainen, sekava, värikäs, mutainen, erittäin angolalainen, mutta vielä enemmän kiinalainen.


















1.12. International Volunteers Day & World Aids Day.

































Toivo ya Toivo, "Toivo Toivonpoika" sai ansaittua huomiota. Lähetti terveisiä kavereilleen Martti Ahtisaarelle ja Kalevi Sorsalle Suomeen. Lupasin välittää.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Herman_Andimba_Toivo_ya_Toivo



















Paikallistoimisto sai lahjoituksen 3 vuohta ja 63 kanaa. Tässä yksi illalliseksi päätyneistä kanoista ennen.....



















....ja jälkeen.



















POLL: mitä tässä kuvassa tapahtuu? Miksi Annulla on kummallinen ilme? Mitä pöydän alle sujahtaa?