R

Raha

Tiukassa on namibialaisen keskiansio. Vaikka elinkustannukset Namibiassa ovat pienemmät kuin Suomessa, palkkaan suhteutettuna suomalainen tienaa enemmän.

Raha on ikuinen huoli ja puheenaihe, mutta palkasta puhuminen ei tunnu silti olevan samanlainen tabu kuin Suomessa.

Minulta on monesti kysytty, kuinka paljon ansaitsen. Yleensä en vastaa suoraan, vaan selitän ensin, kuinka korkea verotus meillä on, miten paljon asuminen maksaa, kuinka kallista ruoka on ja miten paljon esimerkiksi auton omistamisesta joutuu Suomessa kustantamaan.

Sitten mainitsen, kuinka paljon minulla on asuntovelkaa, ja kerron lopuksi, mitä ansaitsen.

Entisessä työpaikassani tiesin työkavereiden palkan suurin piirtein, ja sekin siksi, että niiden eteen taisteltiin. Mutta arkikeskusteluissa palkasta puhuminen ei ollut soveliasta.

Miksi sitä tuleekaan vierastettua rahakeskusteluja?

Olen kuitenkin viettänyt aikaa sellaisten namibialaisten kanssa, joille palkasta ja rahasta puhuminen on helppoa.

Esimerkiksi tv:n apulaistuottajana NBC:llä (Namibian Broadcasting Corporation) työskentelevä tuttavani tienaa samalla koulutuksella kuin minä noin 8 000 dollaria eli 800 euroa kuukaudessa. Siitä ehkä neljännes kuluu vuokraan. Talvella talon neljältä asukkaalta menee sähköön jopa 90 euroa kuukaudessa.

Vuoden 2009 tilastoissa Suomi sijoittui maailman 8. rikkaimmaksi maaksi bruttokansantuotteella mitattuna, kun taas Namibia piti sijaa 78. Sen edelle kiilasi muun muassa Etelä-Afrikka, sijalle 64. BKT ei tietenkään ota huomioon kaikkia kehityksen mittareita, mutta jotain suuntaa se antaa maan tulotasosta. http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_countries_by_GDP_%28nominal%29_per_capita

Ehkä kannan yhä hartioillani rikkaan länsimaalaisen taakkaa, kun sydämeni muljahtaa joka kerta, kun kuulen, miten vähällä jotkut kaverini täällä tulevat toimeen.

Paras opiskelukaverini kertoi, että joskus nukkumaan mennessä pitää miettiä, juoko mehun iltapalaksi vai jättääkö sen aamiaiseksi, sillä mitään muuta ei jääkaapissa ole. Taksiin hänellä ei ole varaa (80 snt / matka), joten hän joutuu heräämään aamulla klo 5 ehtiäkseen kunnan linja-autoon, joka maksaa 60 snt / matka. Sillä tyttö köröttelee yliopistolle, ja ylpeästi sen tekeekin.

Tänään olimme vierailulla ja kuvauskeikalla Windhoekin keskusvankilassa, jossa järjestetään kerran vuodessa perhetapaamisia Namibian Punaisen Ristin ohjelman kautta. Maan pohjoisosissa asuville perheenjäsenille kustannetaan matkat pääkaupunkiin ja ylöspito kolmen päivän ajan, jotta he pääsevät tapaamaan läheisiään edes kerran vuodessa. Kukin saa kolmeksi päiväksi 450 dollaria (45 euroa), ja sillä pitää kattaa sekä matkat, asuminen että ruokailu.

Kuuntelin häpeissäni, kun eräs meme kertoi tästä. Kaksi viikkoa sitten oli pohjoisessa viiden päivän kuvausreissulla, ja sain tuolle ajalle yli nelinkertaisen summan taskurahaa.

Olen miettinyt, mitä voisin ylijääneillä rahoilla tehdä. Tänä iltana ainakin osa niistä menee hyvään käyttöön, kun opiskelukaverini tulee syömään. Saan laatuseuraa herkutteluun ja varsinkin hyvää keskusteluseuraa. Hän on näitä harvoja namibialaisia tyttöjä, joiden kanssa olen ystävystynyt. Meidän yhteiset kiinnostukset löytyvät mediasta, naisten asemasta ja tulevaisuuden suunnitelmista. (Ei hiuslisäkkeistä, kwaito-artisteista ja pojista).

Ajattelin kokata jotain namibialais-suomalaisruokaa, jos nyt sellaista voi näillä taidoilla tehdä, ja tarjota jälkkäriksi pannaria, pullaa ja salmiakkia. Katsotaan, mitä pikkukodin pikkukeittiössä syntyy.

Ja jos sopat palavat pohjaan, apu löytyy läheltä: Omalla kadulla on nimittäin oikein mukava afrikkalainen fuusio-ravintola, jonka omistaa 29-vuotias Owambo-nainen Rebekka. Mielelläni ohjaan rahani myös tämän naisyrittäjän tukemiseen.

Fusion restaurant
http://fusionamibia.blogspot.com/