F

Fearing of something. Fearing of fear.

Pelko on ihmisten puheissa jatkuvasti, mutta omissa ajatuksissa ja mielessä sitä ei tunnista. En osaa pelätä. Pelkään vain sitä, että alan pelätä.

Pelon kanssa eläminen rajoittaa täällä kaikkea: ei voi ottaa taksia, koska kuski epäilyttää, ei voi jättää talon ovea auki, koska joku voi tulla sisälle, ei voi lähteä illalla lenkille, sillä mörkö vaanii puskassa. Mistä nämä pelot oikein tulevat?

Ensimmäisen viikon aikana sain taas kuulla kauhutarinoita asioista, joita on tapahtunut, tai ainakin m-e-l-k-e-i-n tapahtunut jollekin. Meitä varoiteltiin ja peloteltiin. Samanlaista oli asettuminen Kapkaupunkiin 2004, tasan kuusi vuotta sitten. 11 kuukauden kappi-elon jälkeen pelko ei ollut vieläkään näyttänyt meille itseään. Mitä siis pitikään pelätä? Se ei koskaan selvinnyt meille. Ehkä olimme onnekkaita. Tai viisaita ja järkeviä. Ehkä sulauduimme joukkoon tarpeeksi hyvin. Emme olleet houkuttavia roistojen silmissä.

Mutta silti. Jotain voi tapahtua milloin vain. Unohdan laittaa laukun vetoketjun kiinni (done!), unohdan lukita taksin oven perässäni (done!), unohdan, että kaikkiin ei kannata luottaa (done!). Ja kaikkien näiden varotoimien jälkeen pitäisi tuntea olonsa turvalliseksi.

Minua surettaa seurata, miten tuntemattoman pelko hallitsee ihmisten käyttäytymistä. Vuokraemäntä menee hysteeriseksi, kun ei saa kotiporttia tarpeeksi nopeasti auki. Lukot tarkistetaan iltaisin useaan otteeseen. Eteiskäytävällä palaa AINA valo (myös läpi yön) ja televisio on AINA päällä. Huhuu roistot siellä ulkona, kyllä me tiedetään, että olette siellä!

Viime viikolla istuimme seminaarissa, jonka aiheena oli Namibian kulttuuriperintö. Ihanat lapsukaiset lauloivat ja tanssivat, vieraileva luennoitsija Torontosta kertoi antropologisista tutkimuksistaan Namibiassa 40 vuoden ajalta ja tunnelma salissa oli leppoisa. Ulkona odotti pimeä ilta ja pelko.

Luottotaksi kävi hakemassa meidät kotiin, takaisin kaltereiden sisään.