Google me!
Tapasin maanantaina zimbabwelaisen toimittajan, joka on asunut pari vuotta Namibiassa. Mies tuli juttusille yliopistolla luentojen jälkeen, kun oli kiinnostunut kuulemaan, kuka olen.
Keskustelu alkoi siitä, että hän esitteli itsensä ja lisäsi: you can google me! Vähitellen alkoi paljastua, että hänet todellakin löytää googlesta. M:llä on 30 vuoden kokemus toimittajan töistä eri eteläisen Afrikan maissa. Hän on aikoinaan ollut presidentin viestintävastaava - kirjoittanut puheita ja hoitanut mediasuhteita. Nyttemmin M työskentelee freelancerina, ja on viimeisen 10 vuoden aikana tehnyt lukuisia skuuppeja ja voittanut monia palkintoja sekä kirjoittavana että kuvaavana toimittajana. Hän on myös työskennellyt radiossa ja perustanut lehden. M:llä on opettajan pätevyys, joten hän opiskelee nyt media-alan tutkinnon voidakseen ryhtyä opettamaan viestintää yliopistolla.
Tuo tunnin mittainen keskustelu lounastauolla pelasti päiväni. Oli niiiiiiin mahtavaa jutella oman alan ihmisen kanssa ja kuunnella vanhan ketun ajatuksia. Kynä sauhuten kirjoittelin muistiin M:n juttuvinkkejä. Nyt vasta tajuan, kuinka suuri merkitys ammatillisilla keskusteluilla on omassa Suomi-arjessani. Niitä on kova ikävä kaiken muun ikävän lisäksi.
Illalla olin syömässä kaverin luona ja sielläkin keskustelu kääntyi googleen, kun puhuttiin työnäytteistä ja siitä, kuinka niitä voi löytää hakukoneilla. Illallinen oli tosi leppoisa. Ruuan oli tarkoitus olla valmis 7 aikaan, mutta lopulta syötiin kymmeneltä. Kokin roolissa oli alan ammattilainen, joka on hankkinut hotellialan koulutuksen Englannissa ja johtaa nyt Namibian ainoaa 5 tähden hotellia. Me kolme muuta – kanadalainen tyttö, sambialais-namibialainen poika ja minä seurasimme ruuan valmistumista sivusta. Lopulta pöydän ympärille kokoontui seitsemän ihmistä syömään. Tunsin oloni niin kotoisaksi! Yksi niistä seitsemästä on muuten sprintteri (huom T), joka on kisannut muun muassa Suomessa. Kuulemma elämänsä parhaan juoksun juossut Lapinlahdella. Hän kyseli, että vieläkö Suomessa juoksee on se pienikokoinen ”funny looking guy”, joka päätti ryhtyä kasvattamaan lihaksiaan. Hahaa! Tiesin heti kertoa, että vielä. Ja lihaksetkin ovat yhä tallella ;)
ps. Alun perin oli tarkoitus kirjoittaa aiheesta God, mutta en ole vielä toipunut sunnuntain kolmen tunnin kirkkosessiosta, joten palaan aiheeseen myöhemmin. Oh my goodness….
Ammatillisia keskusteluja ja Afrikka-aiheita olisi tarjolla täälläkin. Eilen Tampereella kuuntelin sivukorvalla kuinka naapuripöydässä kollega kertoi ajastaan Namibiassa ja vaihdostaan paikallisessa yliopistossa. En sitten ehtinyt häntä jututtaa aiheesta.
VastaaPoistaAlkuviikosta luin kätilöstä, joka on ollut pitkään töissä Namibian pohjoisosissa. Kyllä nuo Namibia-aiheet tarttuvat nyt aika herkästi korviin ja silmiin.
Teillä on ollut maukas ilta. Ja pikajuoksijat osaavat ainakin arvostaa hyvää ruokaa! Lapinlahdella on muuten nopea rata, kyllä Namibiasta asti kannattaa tulla sinne juoksemaan ennätys!
Tämä Suomi-Namibia-kuvio tulee kyllä vastaan kaikkialla. Meidän luottotaksikuskikin on osittain suomalainen ja käynyt Suomessa moneen kertaan.
VastaaPoistaTodenäköisesti muuten tunnen tai ainakin joku muu suomalainen täällä tuntee sen kollegan, jota kuuntelit...piiri pieni pyörii. pus!